Kauraturpa

Pitkä tauko taas tänne kirjoittelussa. Potkinut elämä vähän päähän mutta nyt on asiat paremmin kuin hyvin ja olen saavuttanut etsimäni mielenrauhan. Siinä samalla aloitin taas tauolle jääneen elämäntapaharrastukseni, hevoset. Olen ollut yhdelle tallille uskollinen pieniä taukoja lukuunottamatta jo pian 7 vuotta. Tallilla aloittaessa siellä ei ollut kuin vanha lämppäriherra Sepsi sekä myös eläkeikäinen piensuokkineiti Putte. Näistä molemmista on jo aika jättänyt, mutta nykyisin tallilla on, jos olen laskuissa mukana, 19 hevosta ja ponia. Talli toimii nimellä Starr talli.

Minä käyn ratsastamassa herkkää ja rehellistä tinkeritamma Tupsua. Tupsun kanssa ollaan melkein kaikki opeteltu yhdessä alusta, minä kun en ratsastustunneilla juurikaan ole käynyt ja Tupsu oli yhteisen uramme alussa vasta aloittelija. Tuntuu vieläkin että Tupsu olisi juuri tullut, mutta on sekin tallilla ollut jo yli 4 vuotta. Tupsu on jättänyt tallille myös kauniin nuoren tamman, Rionan, joka nyt on 3 vuotias. Rionan kanssa ruvetaan myös harjoittelemaan ratsun oppeja, saa nähdä miten käy. :)

Näitä muistellessa tajuaa kuinka kamalan nopeasti aika onkaan mennyt. Tuntuu kuin juuri olisin vasta ensimmäisen kerran kavunnut Sepsin selkään, tai ensimmäisen kerran nähnyt Tupsua. Kamalaa.. Minäkin täytän puolen vuoden päästä 20. Olen aina pitänyt tämän ikäisiä ihmisiä vanhoina, ja asettanut tiettyjä kriteereitä tähän ikään; pitää asua omillaan, pitää käydä töissä, pitää olla parisuhde sekä paljon karvaisia lapsia. Noh, olenkin aika hyvin nämä saanut kasaan, mutta tunnen itseni silti vielä ihan lapseksi....

Alle vielä hieman kuvia kauraturvista..

Sepsi oli luottoratsu

Sepsi ja taustalla Putte

Oltiin Tupsun kanssa istuntakurssilla. Kuva: Riina V

Muutaman vuoden takainen kuva.

Näkemyseroja

Pitkän tauon jälkeen ajattelin kirjoittaa hieman elämänohjeita..
Kuulostaa naurettavalta että ketään näin nuori on pätevä sellaisia antamaan, mutta nämä on hyväksi todettuja, yleisiä, mutta tuntuu että ne ovat ihmisiltä unohtuneet..

OLE LUVAN KANSSA ITSEKÄS
Eli siis, faktahan on se, että loppujen lopuksi ihminen ajattelee kaikissa teoissaan vain omaa etuaan, loppujen lopuksi. Jossei minkään muun hyödyn kautta, niin ainakin mielihyvän tunteen kautta. Motiiveja teoille voi olla puhdas hyöty, tunne siitä että on hyvä ihminen, helpolla pääseminen, harmeilta välttyminen..
Ole siis hyvillä mielin itsekäs, niin me kaikki muutkin.

ELÄ ITSELLESI
Kun tarkemmin miettii, jokainenhan täällä yksin on. Ulkoisesti voit kommunikoida muiden kanssa, jakaa ajatuksiasi ja tekoja muiden kanssa, mutta yksinäsi olet kuitenkin pääsi kanssa. Ei kukaan pääse lukemaan ajatuksiasi tai pääse näkemään sieluasi, enkä usko että kaikkia ajatuksiasi jaat muille.. Yksin synnyt ja yksin kuolet. Elä siis itsellesi, äläkä muille. Jokaisella on oma elämä elettävänä ja oma matka kuljettavana.

ANNA ANTEEKSI JA YMMÄRRÄ
Tämän kaikki tietää, muttei kuitenkaan ikinä noudata. Ja komppaan tässä nyt noita ylläolevia. Anteeksianto on asia, mitä moni ei osaa. Pitäisi muistaa ajatella asioita toisten näkökulmasta, eikä vain omasta, ja muistaa että jokainen elää itselleen, eikä voi juuri SINUA ajatella etusijalla tekemisissään. Jotkin teot ovat varmasti tyhmiä ja ajattelemattomia, mutta kaikkihan me virheitä tehdään.

ELÄ HETKESSÄ
Tämä on klisee eikä edes toimi kuin sillon tällöin. Itse olen todennut parhaaksi, jos tätä noudattaa vain esim viikonloppuisin, tai vaikka iltaisin, muttei kokoajan. Itse olen elänyt liian kauan kokoajan hetkessä. Ja tälläisellä elämäntavalla elämä vain valuu ohitsesi etkä pääse siihen ikinä mukaan. On hyvä pitää jonkinlaista rutiinia ja suunnitella hieman pidemmälle, mutta spontaanit irtiotot piristävät elämää mukavasti rajallisissa määrin.

ÄLÄ OTA ELÄMÄÄ VAKAVASTI
Tämä on hauska, enkä tiedä saanko selitettyä tätä järkevästi. Kaikki ympärilläsi oleva on vain lavasteita ja rekvisiittaa, ainut oikeasti olemassa oleva olet sinä itse. Vaikka sinut nostettaisiin tästä hetkestä vaikka Marsiin asumaan igluun 8 kissan kanssa, olet silti sinä, omien ajatustesi kanssa. Anna ympärilläsi olevalle maailmalle mahdollisuus muuttua ja saat uusia kokemuksia. Älä kangistu kaavoihisi ja yritä elää luomassasi muotissa. Vapaudu yhteiskunnan asettamista normeista. Tule sinuksi itsesi kanssa, rakasta itseäsi. Olet sinä niin kauan kun olet olemassa. Anna ihmisten tulla elämääsi, mutta anna heidän myös lähteä. Älä masennu jos elämä potkii päähän, jokaista meistä potkii välillä. Äh, sekavaksi meni..

HYVÄKSY KUOLEMA
Tämä oli minulle vaikeaa, hyvin, hyvin vaikeaa. Olen monet kerrat itkenyt sitä faktaa että kuolen joskus.
Nykyään kuitenkin näen asian eri kannalta. Kukaan ei voi sanoa mitä kuoleman jälkeen tapahtuu. Itse uskon että siellä on jotain, ja odotan ihan innolla että pääsen sen näkemään. Mahdollista on myös että siihen loppuu tietoisuus olemassaolosta, mutta silloinhan se ei enään haittaa?

AJATTELE
Ajattele asioita yksin ja yhdessä. Voi olla että liiallinen ajattelu tekee hulluksi ja elämä on helpompaa kun ei ajattele, mutta kehotan silti ajattelemaan elämän merkitystä, sinun merkitystä, muiden merkitystä, kuolemaa, syntymää (koska sinä tiedostit olemassa olosi?) avaruutta, muita elollisia, jumalia, aaveita, rakkaitasi, tulevaisuuttasi, menneisyyttäsi, halujasi, haaveitasi, kaikkea...


Ajattelin nämä asiat suihkussa ollessani enkä saanut tähän tekstiin puoliakaan siitä mitä päässäni liikkui, mutta no ainakin jotain sain kirjattua.

Pullo kuplivaa ja yksi lasi

Eniten vituttaa kaikki.

Maailmassa on eksi elävä olento, joka on aidosti innoissaan kun tulen kotiin, mäyräkoira.

Kaikilla pitäisi olla mäyräkoira.

Kenelläkään ei pitäisi olla kotia.

Kodin pitää olla siisti, sinne pitää hankkia asioita, kokoajan jatkuvalla syötöllä.

Mutta pitäisi olla ihanaa tulla kotiin, ja kun minä tulen kotiin täällä joka ainut tavara juuri siellä missä ei pitäisi olla, pyykkikone täytetty muttei tyhjennetty, jääkaapissa ruokaa, mutta kaikki vanhentuneita, roskiksissa pussit mutta ne ovat täynnä tai roskikset tyhjennetty mutta niissä ei ole pussia. 

Ja yksi mäyräkoira ovella häntää heiluttaen.

Kenelläkään ei pitäisi olla ystäviä.

Rakastat niitä yli kaiken, mutta et pääse ikinä siitä tunteesta eroon että mitäpä jos karsisi omasta elämästäni jotta voin antaa heille, pitäisivätkö he minusta itsestään, vaan vain teoistani?

Ja kukapa uskaltaisi koittaa?

Kenelläkään ei pitäisi olla perhettä.

Toiset perheenjäsenet aiheuttavat jatkuvan stressin tekemättömillä teoillaan ja toiset aiheuttavat stressin muistuttamalla kokoajan minua tekemättömistä teoistani. Ja minä koen syyllisyyttä kun en ole tarpeeksi hyvä.

Ihmiselle ei ole hyväksi mikään muu kuin sohva, peitto, tyyny, automaatti mikä lykkää eteen muutaman kerran päivässä hese-aterian,musiikkia,  vessa, jokin päihde ( alkoholi, tupakka, seksi, huumeet..) ja tietenkin mäyräkoira. 

Pitäisi päästä irti pirunkierteestä, hommaan itsellenni joka kerta idioottimaisempia aktiviteettaja sen takia etten ehdi ajatella ja näistä asioista on kerääntynyt jo paljon enemmän päänvaivaa, kun alkujansa edes oli.

Sylissä makaava kissa hämää. Se makaa siinä että saisi ruokaa.

väsymys

Miksei mulla ole oikeutta olla väsynyt?
Johtuuko se siitä että olen itse kasannut kiireeni?
Vai siitä että kaikilla muilla on paljo paremmat syyt väsymykseensä?
Joka tapauksessa, olen väsynyt.

Unohdin tänään Äitini syntymäpäivän, unohdin kissat autoon, unohdin että tämän viikon piti olla vapaa viikko, kesäloma mitä en ehtinyt vielä pitää. Parin viikon päästä uusi yritys, ehkä silloin tärppää paremmin.

Tunnen itseni idiootiksi. Eihän mulla ole mitään ongelmia, miksi valittaa?

Winter is coming, indeed....

Rohtoja

Mulla alkoi yhtäkkiä elämänmuutos, en edes enään muista mistä se tuli.

Hain kirjastosta yrttikirjoja ja yhtäkkiä meidän ikkkunalaudoilla on kuivumassa nokkosta, koivua ja ratamoa.

Ystävät joutuvat maistelemaan ihmeellisiä litkuja mitä meidän keittiössä on valmistunut viikonlopun aikana jo 4 litaa.

Hiustenvärjäys saa myös luvan loppua, nyt vain ahdistaa tämä myrkky päässä.

Hyvä ystäväni oli meillä kyläilemässä, käytiin aamulla vähän metsässä kävelyllä ja mukaan jäi kassillinen nokkosta, ratamoa sekä satsi kanttarelleja, pian lähden iltalennolle, toivottavasti erään sorsan viimeiselle iltalennolle.

Ilmottauduttiin myös erään tytyni kanssa balettikurssille, keh keh... :D saas nähdä miten käy..

Kisumau

Keskustellaampas vähän kisuista.
Kumma juttu on se, että vaikka ihmisistä ovat vuosisatojen saatossa jo suurin osa kaupunkiin tiensä löytänyt, elää edelleen se harhaluulo että kissaa voi huoletta pitää vapaana.
Näin ei kuitenkaan ole.

Suomen laissa on kissan pito ilman välitöntä valvontaa kielletty. Kissa ei saa siis oman pihan ulkopuolella liikkua ilman, että ihminen voi tämän toimintaan välittömästi puuttua. On myös huolehdittava ettei kissa pääse karkaamaan. Jos kissan pihasta päästää, on tämä heitteille jättö.

Kunnalla on velvollisuus kerätä nämä vapaana kulkevat kissat talteen.
Metsästylain ohella on myös laillista tappaa villiintynyt kissa. Villiintyneeksi kissaksi lasketaan oman pihan ulkopuolella saalistava kissa.

Jos jollain ihmisella edelleen on kamala hinku päästää kissansa ulos, jos olosuhteet siihen on vähän paremmat, kuten maalla asuminen kaukana naapureista, niin toivon todella että kissat on kastroitu, rokotettu ja loishäädetty kunnolla.

Yyyh, oon liian kipeä tälläseen provosoitumiseen.

Ja tosiaan, en ole kissavihaaja, itselläni kaksi kisumauta :3

Nostalgia

Ahh, löysin sen fiiliksen takaisin mitä olen kaivannut jo pitkään.
Ehkä sen teki vihdoin alkanut loma ja kiireettömyys, ehkä sen teki paluu teinivuosien musiikkilistoille,
ehkä sen teki muistoja täynnä olevan pahvilaatikon avaus

Nyt se on täällä, vieressäni on pino paperia ja kynä odottamassa että siivousurakka loppuu,
sitten paperit täyttyvät epämääräisistä piirrustuksista, osa on ehkä jopa julkaisukelpoisia

Nostalgiatunne laukaisi myös ikävän vanhaan ystävään, onneksi hän on lähellä ja voidaan muistella
kaljan kanssa vanhoja :)

Keskiviikkona matkataan tytyjen kanssa vähä ikeaan shoppaileen, rahat tuli rahat meni....

Winter is coming

Maa routaantuu
Lumi peittää maan
Vedet jäätyy

Hiljaa maa
kulkee kohti kuolemaa
Elo katoaa

Kylmä pyyhkii
värit lehtien
Minä palelen

Metsät peittyyy
huntuun valkoiseen
viisaat pakenee

Tänne jään
Ei voi mua pelastaa
lämpö etelän

Sydän huutaa
"et voi täältä lähteä"
minä tottelen

Minä vaikenen

Uskomuksia

Hyvää iltapäivää
Selailin ilta-lehden sivuja, mitä ei ikinä pitäisi tehdä ja törmäsin tälläiseen


http://www.iltalehti.fi/uutiset/2013073117313779_uu.shtml

Uskonto onkin lempiasioitani. Varsinkin kristinusko. Niin täyttä paskaa.
Tää pappi on ottanut otteita ja lainaa suoraan raamattua. Niitä alkuperäisiä tekstejä.
Voin kertoa teille keltanokille jotka säntäätte tutkimaan rippiraamattuanne, että ette te sieltä niitä löydä.
Luuletteko oikeasti että raamattua julkaistaan enään oikeassa muodossaan?
Eihän nyky-yhteiskuntaan sovi tuollainen abortinviha, homoviha, avioeron kieltäminen yms. naisten kivitysjutut.
Mutta kysyn teiltä uskovaiset, kuka teistä on niin jumala, että hänellä on oikeus muutella jumalan sanaa
nyky-yhteiskunnan korvaan sopivammaksi?
Hävetkää.
Sitten te samat ihmiset kritisoitte Timo Soinia, joka oikeasti pitää kiinni uskonnostaan eikä sen puolesta hyväksyä aborttia.

Itse sanon itseäni satanistiksi, oman itseni jumalaksi.

Mutta en ole sen asian suhteen valmis, mieli on avoin vielä kaikelle uudelle enkä ole yhtään varma että mihin suuntaan kallistun, varmaa on etten ainakaan yhteenkään kirjoitettuun uskontoon.

Ehkä koko maailma on vain oman mielikuvitukseni tuotetta?

Ehkä kaikki syntyi sittenkin alkuräjähdyksestä ja ihmisten aivot vain kehittyivät liian pitkälle?

Ehkä olemmekin barbeja joiden tekemisiä ohjaa 8 vuotias tyttö?



Tähän loppuun omistaisin myös pienen hetken kaikkien aikaa Eveliinan muistolle, jonka nauru sammui aivan liian nuorena.

Macbeth

 ”Elämä on kuin varjo häilyväinen, vain näyttelijä rukka, joka riehuin lavalla keikkuu aikansa ja häipyy; se kertomus on, hupsun tarinoima, täys ääntä, vimmaa - tarkoitusta vailla”.
    -William Shakespear

Olin tänään serkun ja kummitätin kans Kiikan Sarkia-näyttämöllä kattomassa Macbeth. 
Aivan täysin upea kokemus. Suosittelen lämmöllä kaikille, paitsi lapsille. Vähän voi olla pelottava..
En oikeen osaa mitenkään kuvailla. Ehkä se riittää että esityksen päätteeksi kun yleisö oli taputtanut useita minuutteja, poistuivat kaikki hiiren hiljaa paikalta.. Menkää katsomaan!

Aamulla oltiin myös serkkuloitten kanssa Porissa heseilemässä ja käytiin Leineperissäkin kääntymässä.

Yöllä käytiin mun sielunsisarusten kanssa aivan ihanalla tontilla katsomassa asumattomana seissyttä taloa.
Vituttaa aina kun näkee niin hienon paikan niin hyödyttömänä..

Samalla reissulla käytiin myös metsässä retkeilemässä. Pistettiin nuotio ja nautittiin yöstä ja sen äänistä.
Sinne vien mun runotytön retkeilemään ihan juuri. Metsä on maailman paras paikka. 
Ja mää rakastan olla ihan hiljaa ja kuunnella luontoa ja pelkkiä omia ajatuksia, on hienoo kun on ympärillä
ihmisiä jotka kestävät sen hiljaisuuden mitä itse palvon. 
Rakastan myös viisaita ihmisiä. Enkä tarkoita kirjaviisaita, vaan ihan oikeasti viisaita. Niitä joiden kanssa voin puhua elämästä ja kuolemasta. Avaruudesta ja maasta. Totuudesta ja sen olemattomuudesta. 

Rakastan liikaa kaikkea ja kokoajan lisää. Nyt rakastan vaan eniten sitä että pääsen ukon kanssa nukkumaan.

Tälläinen hempeily saa kyllä luvan loppua, seuraavaks vähän niitä mun tunnettuja mielipiteitä :)

Pohjosenpoikii

Lähdettiin eilen murun kanssa matkaan kohti seikkailuja.
Aamulla piti herätä ajoissa ja tehdä kaikka vielä. Loppujenlopuksi heittelin tavarat nopeasti ikeakasseihin ja lähdin tuli perseenalla kohti poria. Koirakin muistui mukaan.
Päästiin lähteen Porista puoli kymmenen maissa kohti Pessalompoloa, kun käytiin kahvittelemassa
vielä Jemulin kanssa Kössi-kahvilassa.
Suunnaksi otettiin siis Vaasa. Meitin piti pysähtyä Vaasaan kahville ja pissalle ja silleen, mutta ajettiin lujaa ohi kohti Kokkolaa. Muru tapasi sielä pari tuttuaan, eikä siellä tietenkään ollut mikään paikka auki.
Kokkolasta jatkettiin Ouluun ja päästiin vihdoin kahvittelemaan. Oulusta matkalla Tornioon ei ole muistikuvia, koska nukuin koko matkan, muru joutu ajamaan yksin :(
Torniossa muru herätti mut ihan hädissään kun ei tiennyt mihin pitää ajaa. Availin meitin suomenkarttaa (jonka avulla siis suoritettiin toi 800km matka...) ja ennenkuin ehdin mitään järkevää sanoa, oltiin Ruotsissa. Käännyttiin kyllä salamana pois ja matka jatkui Ylitornion suuntaan. Tässä
kohtaa oli kyllä jo aivan aamu. Ajeltiin kauniita pikkuteitä ja porot aiheuttivat sydänkohtauksia, mutta lopulta oltiin aamu 8 aikaan mökillä. Ylitettiin siinä napapiirin rajakin.

En oikein tiedosta että oikeasti tultiin vasta tänä aamuna. Nukuin muutaman tunnin ja käytiin murun ja siskon kanssa Rovaniemen bigcityssä. Jouduttiin vahingossa Anttilaan ja taisin ostaa vähän jotain
tosi hyödyllistä. Tehtiin vähän maisemakierrosta, ja täytyy sanoa että rakastan Kiikkaa ylikaiken, mutta rakastuin kyllä tähänkin paikkaan. Täälllä on niin kaunista.
Käy kateeksi vähän noita ihmisiä joilla on hirsitalo keskellä erämaata ja pihalla avautuu aivan uskomaton näköala monien kymmenien kilometrien päähän.
Noi porotkin on loistavia, jolkottelee vaan vastaan eikä mitään pelkoa. Yhden viereen pysähdyttiin ottaan kuviakin.

Huomenna tarttis sitten mennä ampumaradalle vähän nolaamaan itseään, mutta eikös se oo tärkeintä että ainakin yrittää?

souturetkellä törmättiin tällätteisiin

Ikävä

Olin äsken hyvällä ystävällä taas filosofioimassa elämää. Mulla on ollut tässä viimeaikoina outo kaipuu, ikävä johonkin. Mulla on ikävä lapsuuteen. Mielikuvitus ei ole päässyt purkamaan itseään liian pitkään aikaan.
Tarttisin jonkinlaisen pakokeinon johonkin toiseen maailmaan. Eikä se edes vaatisi paljoa.
Siihen riittäisi hyvin vaikka paluu 4 vuotta sitten jääneeseen harrastukseen, kirjojen lukemiseen.
Siihen riittäisi Kaukametsän pakolaisten jaksot dvd:llä hyllyssä.
Siihen riittäisi kynä ja paperia ja oman maailman luominen.
Siihen riittäisi leluhevoset naapurin varaston hyllyllä ja paluu niihin leikkeihin.
Ei vaatisi paljon.
Palan myös halusta kehittää omaa tarinaa.
Sen ei ole niin väliä että kirjoitanko sen, piirränkö sen vai muodostanko sen lyriikoiksi.
Pelkään vaan että en osaa enään, ehkä siitä tulee vaan yhdistelmä kaikkien muiden jo luomia tarinoita.

Takaisin kotiin ajaessa oli pimeä, liian pimeä siihen nähden että nyt on kesä. Talvi ei saa tulla vielä, en ehtinyt toipua vielä viimetalvestakaan. Ei mua talvi haittaa niin kauan kun saan maata sisällä peiton alla, mutta kylmää
en siedä ollenkaan enkä sitä ettei se kylmyys tunnu ikinä loppuvan.
Aina kun aurinkoa on sulattanut kaiken sen lumen pois, herään seuraavana aamuna siihen kun ulkona on niin kylmä ettei saa henkeä.

Eilen olin serkkuloitten kanssa kiertämässä maailmaa, nykyisin siis Nokialla käynti riittää jo maailmankiertoon, vaikka muutama kuukausi sitten saatoin hyvin ajaa 200km päivässä.
Havahduin siihen etten oikeasti ole niin vanha että istun vaan muistelemassa mitä kaikkea olen tehnyt.
Pitäisi hankkia niitä uusia muistoja eikä vain miettiä menneitä hyviä aikoja.

Huomenna lähdetään murun kanssa hakemaan niitä uusia muistoja. Pessalompolosta. En oo ikinä käynyt missään niin pitkällä ja nyt saan lähteä tälle matkalle. Viikko ihan muissa maisemissa tekee hyvää ehkä,
toivottavasti ei liian hyvää tai taidan erakoitua sinne porojen keskelle.

Näinköhän

Mietittyäni muutaman vuoden että pitäisikö itsekkin sortua tälläiseen, tänä yksinäisenä iltana päätin että
no perkele, ei siinä mitään häviäkkään.

Eli kai tähän sitten kuuluu alkuun tälläinen pieni esittely:
Olen siis 94 syntyny tyty. Kotoisin Kiikasta ja vaikka muutaman vuoden asuin tuolla Vammalan puolella niin viime vuonna löydettiin ton mun ukon kans taas tänne Kiikan puolelle. Asutaan tälläsessä päälle 100 neliöisessä entisessä liiketilahuoneistossa.

Meitin perheeseen kuuluu minä, avopuolisoni, koira, 2 kisuu, 10 rottamusta, 3 hamsua ja akvaario.
Opiskelen Kokemäellä eläintenhoitajaksi ja muuten olen Vammalan Haukkiksessa ollut auttamassa.
Harrastuksia on elukat, ratsastus, metsästys ja ammunta.
Vapaa-aika menee noitten elukoitten kans sekä kavereitten kanssa touhutessa.

Tänne aattelin kirjotella aikapaljon elämästäni kun mulle aina kaikkee sattuu ja tapahtuu, lisäks provosoidun kaikesta mahollisesta joten mielipidepitosta tulee oleen. Tähän postaukseen pistän pari kuvaa ittestä ja elukoista ja sitten muutaman linkin siittä musiikista mitä itte kuuntelen

Tänään mulla on ollu tavallista rauhallisempi päivä, eilen olin kuskina niin nukuin aamulla pitkään.
Kävin sitten moikkaamassa Vammalassa ystäviä, hain pizzaa ja käytiin ukon kans mökillä saunomassa.

Eli täsä mää joskus alkuvuodesta ku oli viä mustat hiukset

Tää nykysin letti, oikeestaa 3 päivää vanha

Yks hamsuista, eli Vili Sateenkaaripoika :3

Mun rakas potsi Samu

Kettu ja Beretta vauvoina

Naturalblonde joskus vuosi sitten

Maailman parhain tinkeri Tupsu

Mein kisu Sissi

Huge Ällää

Swallow The Sunia