Romahduksia

 En ole kirjoittanut tänne ikuisuuteen, mutta annettakoon se anteeksi.
Elämässäni kun ei ole tapahtunut mitään sellaista mitä voisin julkisesti jakaa.

Tämä viikko on alkanut pahimalla mahdollisella tavalla ja jälleen huomaan olevani yksin asioiden kanssa.

Samu on lähtenyt armeijaan eikä ehdi ajatella minua enään.

Ehkä suurin muutos tällä hetkellä kuitenkin on että olen hakenut vihdoin apua ongelmiini, ja olen saanut keskusteluapua sekä lääkityksen. Olen lääkevastainen ihminen ja nyt napostelen kahta sorttia masennuslääkkeitä. Ne kyllä tuovat suuren helpotuksen elämään.

Eipä oiken ole nyt mitään kirjoitettavaa, on niin paljon asioita ja niin paljon tekstiä tulisi, muttei mitään julkaisukelpoista-

Kauraturpa

Pitkä tauko taas tänne kirjoittelussa. Potkinut elämä vähän päähän mutta nyt on asiat paremmin kuin hyvin ja olen saavuttanut etsimäni mielenrauhan. Siinä samalla aloitin taas tauolle jääneen elämäntapaharrastukseni, hevoset. Olen ollut yhdelle tallille uskollinen pieniä taukoja lukuunottamatta jo pian 7 vuotta. Tallilla aloittaessa siellä ei ollut kuin vanha lämppäriherra Sepsi sekä myös eläkeikäinen piensuokkineiti Putte. Näistä molemmista on jo aika jättänyt, mutta nykyisin tallilla on, jos olen laskuissa mukana, 19 hevosta ja ponia. Talli toimii nimellä Starr talli.

Minä käyn ratsastamassa herkkää ja rehellistä tinkeritamma Tupsua. Tupsun kanssa ollaan melkein kaikki opeteltu yhdessä alusta, minä kun en ratsastustunneilla juurikaan ole käynyt ja Tupsu oli yhteisen uramme alussa vasta aloittelija. Tuntuu vieläkin että Tupsu olisi juuri tullut, mutta on sekin tallilla ollut jo yli 4 vuotta. Tupsu on jättänyt tallille myös kauniin nuoren tamman, Rionan, joka nyt on 3 vuotias. Rionan kanssa ruvetaan myös harjoittelemaan ratsun oppeja, saa nähdä miten käy. :)

Näitä muistellessa tajuaa kuinka kamalan nopeasti aika onkaan mennyt. Tuntuu kuin juuri olisin vasta ensimmäisen kerran kavunnut Sepsin selkään, tai ensimmäisen kerran nähnyt Tupsua. Kamalaa.. Minäkin täytän puolen vuoden päästä 20. Olen aina pitänyt tämän ikäisiä ihmisiä vanhoina, ja asettanut tiettyjä kriteereitä tähän ikään; pitää asua omillaan, pitää käydä töissä, pitää olla parisuhde sekä paljon karvaisia lapsia. Noh, olenkin aika hyvin nämä saanut kasaan, mutta tunnen itseni silti vielä ihan lapseksi....

Alle vielä hieman kuvia kauraturvista..

Sepsi oli luottoratsu

Sepsi ja taustalla Putte

Oltiin Tupsun kanssa istuntakurssilla. Kuva: Riina V

Muutaman vuoden takainen kuva.

Näkemyseroja

Pitkän tauon jälkeen ajattelin kirjoittaa hieman elämänohjeita..
Kuulostaa naurettavalta että ketään näin nuori on pätevä sellaisia antamaan, mutta nämä on hyväksi todettuja, yleisiä, mutta tuntuu että ne ovat ihmisiltä unohtuneet..

OLE LUVAN KANSSA ITSEKÄS
Eli siis, faktahan on se, että loppujen lopuksi ihminen ajattelee kaikissa teoissaan vain omaa etuaan, loppujen lopuksi. Jossei minkään muun hyödyn kautta, niin ainakin mielihyvän tunteen kautta. Motiiveja teoille voi olla puhdas hyöty, tunne siitä että on hyvä ihminen, helpolla pääseminen, harmeilta välttyminen..
Ole siis hyvillä mielin itsekäs, niin me kaikki muutkin.

ELÄ ITSELLESI
Kun tarkemmin miettii, jokainenhan täällä yksin on. Ulkoisesti voit kommunikoida muiden kanssa, jakaa ajatuksiasi ja tekoja muiden kanssa, mutta yksinäsi olet kuitenkin pääsi kanssa. Ei kukaan pääse lukemaan ajatuksiasi tai pääse näkemään sieluasi, enkä usko että kaikkia ajatuksiasi jaat muille.. Yksin synnyt ja yksin kuolet. Elä siis itsellesi, äläkä muille. Jokaisella on oma elämä elettävänä ja oma matka kuljettavana.

ANNA ANTEEKSI JA YMMÄRRÄ
Tämän kaikki tietää, muttei kuitenkaan ikinä noudata. Ja komppaan tässä nyt noita ylläolevia. Anteeksianto on asia, mitä moni ei osaa. Pitäisi muistaa ajatella asioita toisten näkökulmasta, eikä vain omasta, ja muistaa että jokainen elää itselleen, eikä voi juuri SINUA ajatella etusijalla tekemisissään. Jotkin teot ovat varmasti tyhmiä ja ajattelemattomia, mutta kaikkihan me virheitä tehdään.

ELÄ HETKESSÄ
Tämä on klisee eikä edes toimi kuin sillon tällöin. Itse olen todennut parhaaksi, jos tätä noudattaa vain esim viikonloppuisin, tai vaikka iltaisin, muttei kokoajan. Itse olen elänyt liian kauan kokoajan hetkessä. Ja tälläisellä elämäntavalla elämä vain valuu ohitsesi etkä pääse siihen ikinä mukaan. On hyvä pitää jonkinlaista rutiinia ja suunnitella hieman pidemmälle, mutta spontaanit irtiotot piristävät elämää mukavasti rajallisissa määrin.

ÄLÄ OTA ELÄMÄÄ VAKAVASTI
Tämä on hauska, enkä tiedä saanko selitettyä tätä järkevästi. Kaikki ympärilläsi oleva on vain lavasteita ja rekvisiittaa, ainut oikeasti olemassa oleva olet sinä itse. Vaikka sinut nostettaisiin tästä hetkestä vaikka Marsiin asumaan igluun 8 kissan kanssa, olet silti sinä, omien ajatustesi kanssa. Anna ympärilläsi olevalle maailmalle mahdollisuus muuttua ja saat uusia kokemuksia. Älä kangistu kaavoihisi ja yritä elää luomassasi muotissa. Vapaudu yhteiskunnan asettamista normeista. Tule sinuksi itsesi kanssa, rakasta itseäsi. Olet sinä niin kauan kun olet olemassa. Anna ihmisten tulla elämääsi, mutta anna heidän myös lähteä. Älä masennu jos elämä potkii päähän, jokaista meistä potkii välillä. Äh, sekavaksi meni..

HYVÄKSY KUOLEMA
Tämä oli minulle vaikeaa, hyvin, hyvin vaikeaa. Olen monet kerrat itkenyt sitä faktaa että kuolen joskus.
Nykyään kuitenkin näen asian eri kannalta. Kukaan ei voi sanoa mitä kuoleman jälkeen tapahtuu. Itse uskon että siellä on jotain, ja odotan ihan innolla että pääsen sen näkemään. Mahdollista on myös että siihen loppuu tietoisuus olemassaolosta, mutta silloinhan se ei enään haittaa?

AJATTELE
Ajattele asioita yksin ja yhdessä. Voi olla että liiallinen ajattelu tekee hulluksi ja elämä on helpompaa kun ei ajattele, mutta kehotan silti ajattelemaan elämän merkitystä, sinun merkitystä, muiden merkitystä, kuolemaa, syntymää (koska sinä tiedostit olemassa olosi?) avaruutta, muita elollisia, jumalia, aaveita, rakkaitasi, tulevaisuuttasi, menneisyyttäsi, halujasi, haaveitasi, kaikkea...


Ajattelin nämä asiat suihkussa ollessani enkä saanut tähän tekstiin puoliakaan siitä mitä päässäni liikkui, mutta no ainakin jotain sain kirjattua.

Pullo kuplivaa ja yksi lasi

Eniten vituttaa kaikki.

Maailmassa on eksi elävä olento, joka on aidosti innoissaan kun tulen kotiin, mäyräkoira.

Kaikilla pitäisi olla mäyräkoira.

Kenelläkään ei pitäisi olla kotia.

Kodin pitää olla siisti, sinne pitää hankkia asioita, kokoajan jatkuvalla syötöllä.

Mutta pitäisi olla ihanaa tulla kotiin, ja kun minä tulen kotiin täällä joka ainut tavara juuri siellä missä ei pitäisi olla, pyykkikone täytetty muttei tyhjennetty, jääkaapissa ruokaa, mutta kaikki vanhentuneita, roskiksissa pussit mutta ne ovat täynnä tai roskikset tyhjennetty mutta niissä ei ole pussia. 

Ja yksi mäyräkoira ovella häntää heiluttaen.

Kenelläkään ei pitäisi olla ystäviä.

Rakastat niitä yli kaiken, mutta et pääse ikinä siitä tunteesta eroon että mitäpä jos karsisi omasta elämästäni jotta voin antaa heille, pitäisivätkö he minusta itsestään, vaan vain teoistani?

Ja kukapa uskaltaisi koittaa?

Kenelläkään ei pitäisi olla perhettä.

Toiset perheenjäsenet aiheuttavat jatkuvan stressin tekemättömillä teoillaan ja toiset aiheuttavat stressin muistuttamalla kokoajan minua tekemättömistä teoistani. Ja minä koen syyllisyyttä kun en ole tarpeeksi hyvä.

Ihmiselle ei ole hyväksi mikään muu kuin sohva, peitto, tyyny, automaatti mikä lykkää eteen muutaman kerran päivässä hese-aterian,musiikkia,  vessa, jokin päihde ( alkoholi, tupakka, seksi, huumeet..) ja tietenkin mäyräkoira. 

Pitäisi päästä irti pirunkierteestä, hommaan itsellenni joka kerta idioottimaisempia aktiviteettaja sen takia etten ehdi ajatella ja näistä asioista on kerääntynyt jo paljon enemmän päänvaivaa, kun alkujansa edes oli.

Sylissä makaava kissa hämää. Se makaa siinä että saisi ruokaa.

väsymys

Miksei mulla ole oikeutta olla väsynyt?
Johtuuko se siitä että olen itse kasannut kiireeni?
Vai siitä että kaikilla muilla on paljo paremmat syyt väsymykseensä?
Joka tapauksessa, olen väsynyt.

Unohdin tänään Äitini syntymäpäivän, unohdin kissat autoon, unohdin että tämän viikon piti olla vapaa viikko, kesäloma mitä en ehtinyt vielä pitää. Parin viikon päästä uusi yritys, ehkä silloin tärppää paremmin.

Tunnen itseni idiootiksi. Eihän mulla ole mitään ongelmia, miksi valittaa?

Winter is coming, indeed....

Rohtoja

Mulla alkoi yhtäkkiä elämänmuutos, en edes enään muista mistä se tuli.

Hain kirjastosta yrttikirjoja ja yhtäkkiä meidän ikkkunalaudoilla on kuivumassa nokkosta, koivua ja ratamoa.

Ystävät joutuvat maistelemaan ihmeellisiä litkuja mitä meidän keittiössä on valmistunut viikonlopun aikana jo 4 litaa.

Hiustenvärjäys saa myös luvan loppua, nyt vain ahdistaa tämä myrkky päässä.

Hyvä ystäväni oli meillä kyläilemässä, käytiin aamulla vähän metsässä kävelyllä ja mukaan jäi kassillinen nokkosta, ratamoa sekä satsi kanttarelleja, pian lähden iltalennolle, toivottavasti erään sorsan viimeiselle iltalennolle.

Ilmottauduttiin myös erään tytyni kanssa balettikurssille, keh keh... :D saas nähdä miten käy..

Kisumau

Keskustellaampas vähän kisuista.
Kumma juttu on se, että vaikka ihmisistä ovat vuosisatojen saatossa jo suurin osa kaupunkiin tiensä löytänyt, elää edelleen se harhaluulo että kissaa voi huoletta pitää vapaana.
Näin ei kuitenkaan ole.

Suomen laissa on kissan pito ilman välitöntä valvontaa kielletty. Kissa ei saa siis oman pihan ulkopuolella liikkua ilman, että ihminen voi tämän toimintaan välittömästi puuttua. On myös huolehdittava ettei kissa pääse karkaamaan. Jos kissan pihasta päästää, on tämä heitteille jättö.

Kunnalla on velvollisuus kerätä nämä vapaana kulkevat kissat talteen.
Metsästylain ohella on myös laillista tappaa villiintynyt kissa. Villiintyneeksi kissaksi lasketaan oman pihan ulkopuolella saalistava kissa.

Jos jollain ihmisella edelleen on kamala hinku päästää kissansa ulos, jos olosuhteet siihen on vähän paremmat, kuten maalla asuminen kaukana naapureista, niin toivon todella että kissat on kastroitu, rokotettu ja loishäädetty kunnolla.

Yyyh, oon liian kipeä tälläseen provosoitumiseen.

Ja tosiaan, en ole kissavihaaja, itselläni kaksi kisumauta :3