Elämässäni kun ei ole tapahtunut mitään sellaista mitä voisin julkisesti jakaa.
Tämä viikko on alkanut pahimalla mahdollisella tavalla ja jälleen huomaan olevani yksin asioiden kanssa.
Samu on lähtenyt armeijaan eikä ehdi ajatella minua enään.
Ehkä suurin muutos tällä hetkellä kuitenkin on että olen hakenut vihdoin apua ongelmiini, ja olen saanut keskusteluapua sekä lääkityksen. Olen lääkevastainen ihminen ja nyt napostelen kahta sorttia masennuslääkkeitä. Ne kyllä tuovat suuren helpotuksen elämään.
Eipä oiken ole nyt mitään kirjoitettavaa, on niin paljon asioita ja niin paljon tekstiä tulisi, muttei mitään julkaisukelpoista-
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti