Maailmassa on eksi elävä olento, joka on aidosti innoissaan kun tulen kotiin, mäyräkoira.
Kaikilla pitäisi olla mäyräkoira.
Kenelläkään ei pitäisi olla kotia.
Kodin pitää olla siisti, sinne pitää hankkia asioita, kokoajan jatkuvalla syötöllä.
Mutta pitäisi olla ihanaa tulla kotiin, ja kun minä tulen kotiin täällä joka ainut tavara juuri siellä missä ei pitäisi olla, pyykkikone täytetty muttei tyhjennetty, jääkaapissa ruokaa, mutta kaikki vanhentuneita, roskiksissa pussit mutta ne ovat täynnä tai roskikset tyhjennetty mutta niissä ei ole pussia.
Ja yksi mäyräkoira ovella häntää heiluttaen.
Kenelläkään ei pitäisi olla ystäviä.
Rakastat niitä yli kaiken, mutta et pääse ikinä siitä tunteesta eroon että mitäpä jos karsisi omasta elämästäni jotta voin antaa heille, pitäisivätkö he minusta itsestään, vaan vain teoistani?
Ja kukapa uskaltaisi koittaa?
Kenelläkään ei pitäisi olla perhettä.
Toiset perheenjäsenet aiheuttavat jatkuvan stressin tekemättömillä teoillaan ja toiset aiheuttavat stressin muistuttamalla kokoajan minua tekemättömistä teoistani. Ja minä koen syyllisyyttä kun en ole tarpeeksi hyvä.
Ihmiselle ei ole hyväksi mikään muu kuin sohva, peitto, tyyny, automaatti mikä lykkää eteen muutaman kerran päivässä hese-aterian,musiikkia, vessa, jokin päihde ( alkoholi, tupakka, seksi, huumeet..) ja tietenkin mäyräkoira.
Pitäisi päästä irti pirunkierteestä, hommaan itsellenni joka kerta idioottimaisempia aktiviteettaja sen takia etten ehdi ajatella ja näistä asioista on kerääntynyt jo paljon enemmän päänvaivaa, kun alkujansa edes oli.
Sylissä makaava kissa hämää. Se makaa siinä että saisi ruokaa.
